Kalaseuran pilkkiretki 21.-22.4. 2006 Utajärven Valkeisella
- "Se on noin viittä yli kahdeksan, kun siika alkaa ottaa pilkkiin".
- "Eikun varttia vaille". Tuumasi Velsku.
--
Matkalla poikkesimme Tiurasta hakemaan syöttejä ja jätkiä noukittiin kyytiin pitkin Oulun seutua. Saatiin puhelimitse kuulla, että "ennemmin te saatte lintuinfluenssan kuin Valkeiselta siian pilkillä". Kannustus oli siis hyvä, mutta uskomme ei loppunut ihan vähällä kummalla.
Saavuttiin päivän mittaan Lamminkartanolle, majoituspaikkaamme. Kartanolta oli noin viidentoista kilometrin ajomatka Valkeiselle. Etupartio lähti tekemään tiedusteluretken järvelle. Tarkoituksena oli porailla reikiä sinne tänne, mittailla jään paksuutta ja kartoittaa uveavantoja. Rannalla hoidettiin lupa-asiat kuntoon ja hipsuteltiin jäälle. Heti Veeran kioskin kohdalla näkyi vanhoja reikiä, joita kopisteltiin ennen omien porailua. Vesi Valkeisessa oli huippukirkasta ja kun aurinkokin paistoi, saattoi hyttysen kokoisen morrin erottaa selkeästi pohjassa.
Kuva 1 Eero näköpilkillä
Partiointimatkalla päästiin ennakkoon arvailluista asioista jonkinlaiseen selvyyteen ja tiedustelijat palasivat Lammille, Kiiminkijoen rannalle. Partiopoikien pilkkeihin nappasi 2 savustuskelpoista siikaa, ensimmäinen oranssiin morriin surviaistäytteellä ja toinen tapsipilkkiin. Petterin huutonetistä tilaamalle sauhulodjulle tuli siis selkeä tarve. Illaksi hyökättiin järvelle koko joukolla, valmiille rei´ille pimphlaamaan.
Kuva 2; Pääjoukko lupia ostamassa ennen "iltasyöntiä"
Kuva 3 Rannalla oli lupa-automaatti, mutta jostain syystä lupa oli kivempi ostaa tytöiltä kioskista
Niin, se iltasyönti. Kovasti sitä siikamiehet pohtivat, sitä siian rytmiä. Meillä oli kohtalaisen valkeita ajatuksia siitä, että noin tunti-pari ennen auringonlaskua pilkillä kannattaisi ehdottomasti olla. Ja niinhän siinä kävi, että reissun komein siika nousi jäälle viisi yli kahdeksan. Siikoja pyöri rannan tuntumassa heivauttelemassa kalamiesten pilkkejä, jokunen siika irtosi takaisin vapauteen ja monet siiat jättivät viime hetkellä ottamatta morriin. Perjantain saldoksi jäi 3 siikaa. Lisänä jonkun verran ahvenia. Paikallinen perhomies piti saalistamme kuitenkin hyvänä. Siian pilkintä Valkeisessa ei kuulemma ihan helppoa ole, ehkäpä influenssa riskimmekin oli noussut ?
Kuva 4: Pilkintää kioskirannassa
Kuva 5: Velskun onkima pulska Valkeisen siika
--
Majoituspaikkamme edessä virtasi Kiiminkijoki. Joen toisella puolella lauloi mustarastas ja päärakennuksen takana metso hypähteli kankaalla. Punarinnan laulaessa seurue saunoi kuumissa löylyissä sekä illasti Lamminkartanon grillikatoksella.
Aamu valkeni lauantaina jo viiden maissa. Mustarastaan kauniit sävelet soivat nyt mökkirannan kuusen latvassa. Pilkkimiehet suunnistivat kohti järveä ja hetken ihastelivat kahden metson tepastelua maantiellä.
Kuva 6: Kevätaamun kirkkautta
Kuvat 7-8: Metsot maantiellä
Lauantai aamu järvellä oli hyvin hiljainen saaliin suhteen. Ihan pieniä kopaisuja lukuunottamatta kalat Valkeisella olivat ja pysyivät piilossa. Auringonpaisteesta ja muuttolinnuista sen sijaan pääsimme nauttimaan sekä edellispäivän kaloista, palattuamme Lammille.
Kuva 9: Eipä nappaa, ei
Kuva 10
Kuva 11: Savukalaa
Kuva 12: Haapa-Pete vertailee makkaran ja savusiian makueroja
Kuva 13: Huhtikuinen Kiiminkijoki
Sumukorentoja lenteli kohtuullisesti jokivarressa. Perhovehkeetkin olivat siltä varalta mukana, että voimakas kalastusinto valtaisi mielen ja ajaisi rantajäälle onnea kokeilemaan. Tuota intoa kuitenkin jäimme vielä odottamaan. Ehkäpä seuraavalla retkellä yhdistyvät kaksi hienoa harrastamisemme haaraa.
Kiitos mukana olleille jäsenille sekä Veeran kioskin ja Vuoton Joutsenen palveluille.
Retkellä tarvittuja yhteystietoja:
Utajärven Valkeinen: http://www.utajarvi.fi/kylat/sanginkyla/sivu.php/valkeisjarvi/
Veeran kioski puh. 050-3491960
Lamminkartanon majoitus: http://www.vuotonjoutsen.com/palvelut.html
Pilkit ja syötit: http://www.tiura.fi/