Melontakalastusta Kiiminkijoella
Kiiminkijoesta voi olla montaa eri mieltä; onko se siis kalapaikkana hyvä, retkeilyjokena mainio, melontakohteena kohtalainen jne. vai mitä että ? Jos ei ole kranttu saako saaliiksi ahventa ja haukea vai taimenta ja lohta tai että haluaako vauhtia kautta vaarallisia tilanteita, vai vaihtelevaa leppoisaa melontaa, niin ilman muuta voi suositella Kiiminkijokea eräkohteeksi, olipa matkalla melonta- tai kalastus mielessään. Myös luontoretkeily laavuineen yms. nähtävyyksineen Kiiminkijoki ja sen välitön ympäristö ei varmaan ole Suomen huonoimpia kohteita. Ollaanhan sentään Suomineidon vyötäisillä.
Ongelmaksi katsoisimme ehkä veden vähyyden kesäkuukausina ja kalastusmielessä veden lämpiäminen nopeasti 20 asteen tienoille; vesi kun on humuksinen ja absorboi tehokkaasti auringon säteet. Vuokrasimme kanootin Ylivuotosta Vuoton Joutsenesta, josta saimme myös palveluna viennin Juorkunaan ja noudon haluamastamme rantautumispaikasta. ks. Vuoton Joutsen: http://www.vuotonjoutsen.com/
Kuva 1: Pete Perjakankosken lähtöpaikalla viimeistelee kanootin pakkausta
Alkukilometrit menee hartiavoimin, koska Perjakankoski ei juurikaan anna vauhtia Hamarinjärven ylitykseen. Järven lounaispäädyssä melojat joutuvat valinnan eteen; Putaanjokea vasemmalle vai Torvenjokea oikealle. Me valitsimme pohjoishaaran eli Torvenjoen. Matkalla on puolenkymmentä helppoa koskea ennen joen yhtymistä Putaanhaaraan. Joen pohja on etupäässä hiekkaa ja soraa ja varsinkin ahventa esiintyi runsaasti ja kookkaana. Petellä suurhauki katkoi siimat vetouistellessamme. Myös villi hyppivä taimen vei mieheltä Meppsin. Kyllä syötiin miehen kestävyyttä ! Torvenjärvi on salomaisen hiljainen ja kaunis. Rannalla kannattaa viivähtää hetki evästellen ja nestettä nauttien.
Kuva 2: Hamarinjärven ylitystä
Kuva 3: Katteluskoskessa sopivan väylän löytyminen oli todellakin kattelussa
Kuva 4: Maalaisidyllit hivelivät erämelojien silmiä; Myllykosken alapuolinen rantapiha.
Torvenjoki lähtee keskeltä järven etelälaidalta, joten kannattaa ottaa melonnan suunta Kaijanniemen kohdalla vasempaan rantaan. Jos kala-ateria pyörii mielessä, niin pienet 4-7 cm vaaput pannaan perään ja ollaan tarkkana.
Kuva 5: Myöhäisellä iltapäivällä kala söi ihan jatkuvasti. Pete nappaa haaviin päivälliskalan.
Auringon säteet sattuivat sopivassa kulmassa juuri Torvenhaaraan myöhäisessä iltapäivässä. Liekö tuo ollut ottiajan salaisuus vai mikä, mutta kokoajan siimaa vietiin. Parhaat onget olivat vihreä-oranssi ja kelta-vihreä. (Suom.Huom. Onki=vaappu, perho, lusikka tai lippa, mato-onkea emme käyttäneet)
Periaatteessa ei eväitä olisi tarvinnut muita olla kuin juotavaa ja pieniä hedelmiä. Kalaa tuli virvelillä ja perho-ongella niin runsaasti, että puolijoukkueen olisi niillä muoninnut. Suolaa ja pikkumausteita vaan mukaan. Ruokakalaksi menivät hauet ja ahvenet. Ja metsästä sieniä ja marjoja. Jo vain ei erämies näläkään kuole.
Kuva 6: Rapalan musta-hopea Original ei ole koskaan huono vaihtoehto
Kuva 7: Jotkut kosket kannattaa laskea yksin sen jälkeen, kun toinen on kalastanut (matalan) kosken ensin
Salomaisuudesta huolimatta joen hiljaisimmillakin osuuksilla on kesämökkejä ja harvaa asutusta, joten kannattaa ottaa se huomioon retkisuunnitelmassa. Me leiriydyimme asumattomaan niemekkeeseen kahden eri kesämökin väliseen maastoon. Tarpeettomia jälkiä ei jätetä eikä turhia ääniä aiheuteta. (paitsi jos sorsat lentävät aamuseiskalta haulikkohollilta ;) = Päde pummasi aamuneljän aikaan mekkaloineet heinurit tuhannen taalan paikasta)
Kuva 8: Pädelle maistui Iiriskoffiii
Kuva 9: Ajopuista tehty nuotio lämmitti myös kahvivedet (ja Peten vaatteet, kun mies ui koskessa)
Kuva 10: Ruokaa riitti, tässä makukokeessa Hanhikosken haukea ja lihathan olivat ihan mukiinmeneviä
Kuva 11: Mikään ei ole mukavampaa kuin herätä näkyyn, jossa joki virtaa vapaana
Kuva 12: Kuvan 6-senttinen Teno-vaappu oli paras ahvenonki, johon ottaa myös hauet, harjukset ja taimenet
Mielestämme Kiiminkijoki soveltuu 170 kilometriä pitkänä vapaana valjastamattomana jokena kohtuullisen hyvin ensikertalaisille melontakalastajille kuten myös extreme-melojille tai -lohestajille, jotka haluavat välttämättä haasteita; melojat touko-kesäkuussa (=vesi korkealla ja kosket kovia) ja lohestajat koko kesän (=lohia vähän tarjolla ja ne vähätkin verkotetaan koskien niskoilla tai isoissa suvannoissa ;) )
Kuva 13: Somerikkokosken taukopaikka on Kiiminkijoen paras taukopaikka (varustelu nääs).
Kiiminkijoella saa kalastaa yhdellä yhteisluvalla koko joen. Luvat 8€/vrk ja 45€/kalenterivuosi. Jokeen nousee merestä taimenta, jotka erottaa pyyntikokoisista istutustaimenista mm. rajujen otteiden ja suuren pyrstön perusteella. Lohta nousee hyvin niukasti ja voisikin todeta, että kalastettavaa kantaa ei ole. Tästä syystä valvojien olisi syytä putsata joki laittomista lohiverkoista, joita mm. Jousikosken niskalla näkyi peräti kaksi kappaletta. Harjusta esiintyy monilla koskilla ja nivoilla, mutta ei aivan tyrkylle asti (vrt. Lapin joet). Alamitta on 30cm, mutta puolimetrisiäkin harjuksia löytyy, kun ensin löytää ottiperhot. Hyviä taimenkoskia ovat Kalliuskoski, Kurimonkoski, Jousikoski, Inninkosket, Aittokoski, Koitelinkosket, Laurinkoski, Kanniaisenkoski ja Sämppikoski.
Kuva 14: Mittaharjus tempoo voimalla
Kuva 15: Ottiperhoja, ylhäällä vaalea siiviläsirvi H.Pellucidula ja vihreä koskisirvi R.Nubila, keskellä oikealla "Pätevä"-pupa ja alhaalla P. Latipennis-pupajäljitelmä. Kaikilla kuvan perhoilla on saatu harjusta Kiiminkijoelta. On vain valittava kalastusajankohtaan ja -paikkaan sopiva oikea syötti ja kalastettava sillä oikealla tavalla oikeaan aikaan, ei se sen vaikeampaa ole ;)
Kuva 16: Kiiminkijoessa elää vielä harvinainen aito ja alkuperäinen taimenkanta. Tässä Päden eräällä aiemmalla reissulla perhostelema kaunotar, joka oikeutetusti sai vapautensa
Kuva 17: Koitelinkosken loppuliuku
Ja ei muuta ku joelle ! Mikään ei ole niin mukavaa kuin retkeily rehdissä seurassa ja pieni jännityksen poikanen kokoajan vatsassa, kun arpoo, että mitähän on seuraavan mutkan takana.
-Pete ja Päde 2007-