Erkki Honkavuoren sidoksia ja perhomalleja
(P.Päätalo)
Erkki Honkavuori (1918-1994) oli oululainen kalamies ja perhonsitoja. Monet kalastajat hankkivat tai saivat Erkin sitomia perhoja ja saivat niillä usein hyvin kalaa (taimenta ja lohta). Erkki jakoi perhonsidontaoppejaan mm. Pohjois-Pohjanmaan Urheilukalastajien sidontailloissa Oulussa. (Ylin kuva: "Sinipiika", malli Lauri Myöhänen, sidos Erkki Honkavuori. Perho on kuvattu Olli Parviaisen kokoelmasta)
Tässä artikkelissa esittelen joitain Erkin perhomalleja sekä sidoksia. Resepteissä on hankala olla täysin tarkka materiaalien suhteen, mutta pyrin tässä artikkelissa siihen, miten itse olen tulkinnut Erkin sidontaa, sidoksia ja reseptikieltä. Sain vuonna 1989 puhelimitse ohjeita sidontaan ja materiaaleihin itse perhomestarilta, E.W. Honkavuorelta.
Honkavuori 1- Viimeinen Kiusaus no 1 (Sidos: Erkki Honkavuori. Perho kuvattu Olli Parviaisen kokoelmasta)
Resepti:
Koukku: 3/0 long Dee
Hela: Soikea hopea
Jatke: Keltainen silkki
Vyö: Musta strutsi
Pyrstö: Tippet + crest
Runko: 3-osainen, ruohonvihreää silkkiä, kaikissa kierteenä ohut soikea hopea
Hunnut: Tippet
Välivyöt: Musta strutsi
Kurkku: Hiukan tippetiä + oliivi kukko
Siipi: Valkolatva orava, mustaa haikaraa, amhertsfasaanin siikasia erivärisiä luonnonv., punaista, keltaista, riikinkukon
miekkahöyhenen siikaset ja päällä topping
Posket: Viidakkokukko
Sarvet: Sini-kelta Ara
Pää: Musta
--
Malli 64 (Sidos: P.Päätalo 2006) Perho on vuodelta 1964
Resepti
Koukku: 1- 2/0 lw
Puikko: Hopea. Oranssi silkki
Nuppi: Musta strutsi
Runko: 3 osaa oranssi silkki hopea kierteellä. Päätetty kult.fas. kaulahöyhenellä ja mustalla strutsinupilla.
Jalkahäkilä (kurkku): Musta kukko
Siivet: Fasaanin kelt.selkhöyhentä ja pun. rintahöyhentä vaakaan, oranssi hanhi, harmaa haikara, amherst, argus
ja kultafas. Mallard ja toppinki
Posket: kultafasaani punaiset höyhenlatvat
Sarvet: Macao (tässä punaiset)
Pää: Musta
--
Kirkkaan Kiitos (Sidos: E. Honkavuori)
Tätä perhoa Erkki on tehnyt pienin muutoksin kuitenkin niin, että perussävyt ovat samat. Tämä perho on kuvattu Olli Parviaisen kokoelmasta vuonna 2006. Useinkaan perhoa ei tehdä juuri täsmälleen samalla reseptillä, vaan vaihtelua vähän, kuitenkin niin, että jokatapauksessa perusperho on tunnistettavissa.
Resepti
Koukku: 2/0 lw
Perä: Helana soikea hopea, jatkeena keltainen silkki
Pyrstö: Crest ja Tippet
Nuppi: Musta villa
Kierre: Kulta ja hopea
Runkohäkilä: Vaalean vihreä kukko
Runko: Keltainen, vaaleanvihreä ja sinivihreä silkki
Kurkkuhäkilä: Oliivinvihreä kukko
Siipi: Valkolatva orava, keltainen/vihreä/oranssi hanhi, harmaata ja mustaa haikaraa, ylinnä siikaset Amferst-fasaania
Sivut: Tippet höyhenien latvat
-
Kirkkaan Kiitos (Sidos: P.Päätalo 2006, soutuun)
--
Nuhanenä 3kpl erilaisiin koukkuihin ja eri tilanteisiin. (Sidokset: P. Päätalo 2008)
Nuhanenä -perhon Erkki teki kroonista nuhaansa hoitaneelle lääkärille, mutta sidos ei päässyt heti oikeaan osoitteeseen, siis ko. lääkärin käsiin, koska toimeksiannon saaja omi perhon ja meni Tenolle sillä onkimaan. Lohet paukuttelivat perhoa ja Erkki sai perhon takaisin koukku poikki. Nuhanenä löytyy Perhotarvike Oy:n luettelosta 1970-luvulta. Perhomalli on kesäperho ja esim. Vetsikon seudulla hyväksi havaittu.
Nuhanenän resepti
Koukku: 1- haara 2/0 lw (kuvassa suurin yksilö on Partridgen 2/0 low water koukussa)
Perä: hopea ja fl. oranssi silkki
Pyrstö: Crest-höyhen + punaista kukkoa
Vyö: Riikinkukon silmähöyhenen vihreä siikanen
Runko 1/2: Alla litteä kulta, päällä fl.keltainen 0.20mm Stren, 2mm:n matkalle fl.vihreä ja fl. oranssi silkki
Välivyö: Riikinkukko
Kierre: etuosalla ohut soikea ja kulta
Runkohäkilä: Oliivi kukko
Runko 1/2: Punaruskea silkki
Kurkkuhäkilä: Oliivi kukko
Siipi: Grey fox orava, tippet, luonnonv. jääkarhu, oranssi hanhi 2+2, kultafas. pyrstöä 6+6 ja amherstfas. 2+2, päälle topping
Sivut: Viidakkokukko
Posket: Kuningaskalastaja
Sarvet: Punainen aitoara
Pää: musta
-----
Tämä seuraava perho resepteineen löytyy Pekka Raunon Ottionki-Ottiperho -kirjasta. Pekka on tehnyt arvokkaan työn kootessaan kirjaansa Erkki Honkavuoren perhomallit, joita kirjasta löytyy yli neljäkymmentä eri reseptiä. Erkin piirtämällä tekemästä reseptivihkosesta löytyy myös muutama Kitkajoelle suunniteltu taimenperho.
Honkavuori 5 ( sidos Petteri Päätalo 2008, heittoon ja soutuun)
Resepti:
Koukku: 3/0 long dee (tässä sidoksessa olen käyttänyt kokeeksi Mustadin SL53UBL standardia 2/0 koukkua, jossa varsi on 3x long)
Perä: Heloitettu ohuella soikealla kullalla, jatkeena sininen silkki
Pyrstö: Crest ja viidakkokukon pienet silmähöyhenet molemmin puolin
Vyö: Musta villa
Runko: Takaosa litteä kulta kultakierteellä, saumahäkilä Tippet. Välivyö musta villa. Etuosa vihreä silkki kultakierteellä (tässä shamppanjakulta)
Kurkkuhäkilä: Tumman vihreä kukko
Siipi: Keltaiseksi värjätty grey fox orava, punainen, oranssi ja keltainen hanhi 2/2/2, ruskeaa oravaa ja päälle toppinki
Sivut: Viidakkokukko
Sarvet: Macao
Pää: Musta
--
Silver Grey (sidos: Erkki Honkavuori 1970-1980 lukujen taitteessa. Perho kuvattu Pekka Lukkarilan kokoelmista)
Erkki Honkavuori on jäänyt erääksi perhonsidonnan legendaksi Suomessa. Henkilökohtaisesti arvostan kaikkia suuria taiteilijoita ja oppi-isiä. Erkin sitoma lohiperho on helposti tunnistettavissa siitä, että oikeakätinen sitoja kun katsoo perhoa koukun mutka vasemman käden peukun ja eturin välissä, niin perhon materiaalit ovat Erkin perhoissa poikkeuksetta sidottu vastapäivään. Tämä oli siitä syystä, että materiaalit siipeen oli helpompi asetella työntämällä kuin vetämällä.
Honkavuori 3 -
se kolmas niistä viimeisistä kiusauksista, koukkuna Long Dee, jota ei soutuperhomies voi ohittaa (Sidos: P. Päätalo 2008)
--
- Soutuperhon ja heittoperhon erot voivat olla joko suuria tai pieniä. Hyvä perho pelaa melkein virrassa kuin virrassa-
Hyvä soutuperho ei ole välttämättä hyvä heitettäessä. Siipi voi vonkailla koukun mutkaan ja laskun aikana et huomaa sitä vasta kuin oot lypsäny siimat puolalle. Pitkäsiipinen, putkeen kääritty kevytrakenteinen Sunray Shadow sensijaan on heittäjienkin suosiossa. Hyvä heittoperho ei välttämättä toimi lainkaan soudettaessa ja ota näistä sitten selvää. Hyvä konsti on liottaa perho aina ensin vedessä ennen ongintaa, miettiä virran voimaa ja syvyyttä. Pohtia sitä, onko juuri kyseinen syötti tässä paikassa koukun ja materiaalien osalta kelvollinen pelaamaan. Sattuman varaa ei kannata laskea, sillä lohen nappaaminen perhoon ei tapahdu näillä vuosikymmenillä ja kalastajamäärillä kuitenkaan ihan helposti ? Ja sitten on vielä veden sävy, lämpötila, onginta-alue, ilmanpaine, valon suunta.. no, perhojen sitominen on onneksi paljon helpompaa. Varsinkin jo koetetun reseptiperhon, kun ei tarvi kuin latoa koukulle ne materiaalit mitä reseptissä määrätään.
--
Lilla Pankki (Sidos: Petteri Päätalo 2008, heittoon ja soutuun)
Lilla Pankki on Tornion- ja Iijoen soutuperho 1960-luvulta. Perhon nimeämiseen liittyy mestarimme Erkin leikkimielinen tarina kahdesta oululaisesta onkimiehestä, Aimosta ja Villestä. Kyseinen parivaljakko oli Erkille se "Lilla Pankki".
Minä käyttäisin Lilla Pankkia Tenon keski- ja alajuoksulla, joissa rannoilla on korkeita sorapenkkoja, ehkäpä sateiden jälkeen, jolloin vesi lievästi sameaa ?. Muutoinhan tämä passaa taimenen ongintaan nykyisillä humuksisilla joillamme. Kuvan perho on sidottu 2/0 lw koukkuun. Ylipäätään perho, joka on sidottu hienosti ja uimaan tarkoitetusti, on varmasti juuri se Ottiperho. Tärkeintä on olla joella silloin kun lohi on herillään. Näin kertoo perimätieto.
- Kahta samanlaista ei ole. Ei naista eikä perhoa -
Lappapuuro (muunnos Päätalo 2008, soutuun)
Lappapuuro on yksi niistä Erkin perhoista, joita itse sidon mielellään ja hiukan eri muunnoksin. Muunnoksia harrasteli Erkkikin aika paljon. Tässä minun sidoksessa muutosta Erkin piirtämällä tehtyyn reseptivihkoon verraten ovat pyrstö, kurkkuhäkilä ja sivut. Siipeen laitoin oravan sijasta näätää (kun sattui olemaan mallikelpoista karvaa). Sarvet jätin pois ja lisäsin rakopaani fassaanin silmähöyhenet. Päähän nikkaroin punaisen raidan keskelle. Joskus Erkki lisäsi sidokseen myös harmaan runkohäkilän. Tenolla laitetaan tämä perho veteen, kun vesi on kirkasta ja taivas on tasaisen pilvipeiton syleilemä. Sitähän ei tiedä ottaako lohnake tai onko niitä kyseisessä suvannossa edes paikalla ;)
Perhomalli on vuodelta 1967.
Jos sinä tämän palstan lukija pääset joskus tai yksinkertaisesti vain lähdet SuurTaimenen pyyntiin Kuusamoon yms. mistä niitä löytyy, niin suosittelen sitomaan vähintäänkin seuraavat perhot kokoihin 6, 4, 1 ja 2/0:
- Punaparta (Kitka, Kuusinki, Juutua)
- Nuhanenä (Kitka)
- Lillapankki (Kuusinki, Oulanka)
- Melkein Morottaja (Kuusinki, Kitka, Juutua)
- Honkavuoren Childers (Kuusinki, Oulanka)
Hyvä muunnos kaikkiin edellämainittuhin, on tehdä päät saman sävyisellä muddlerilla. Erkin piirrosvihkossa on kolme hienoa Kitkan perhoa, joilla on mestari sekä muut onkimiehet Kitkalla isoja taimenia saaneet. Hanki reseptit ja sido myös ne !
Erkki ideoi perhonsidonnan saralla aikalaisekseen erittäin paljon ja kekseliäästi. Olen perehtynyt Erkin perhomalleihin ja sidontaan. Ensimmäiset lohiperhot, jotka näin, niistä suurin osa oli juuri Erkin sitomia. Kai niistä syöpyi jotain mieleen.
Sidontataitoni on kehittynyt, mutta edelleen haluan olla parempi sitoja ja ehki keksiä jonkun omankin mallin lisää. Jos jollakulla on Erkin originaali-sidoksia tallella, niitä kannattaa varjella ja säästää. Tekee mieluummin kopion ja kokeilee ensin.
--
-Mikä tahansa suttura kelpaa, kun on paikallistuntemus ja oikea taktiikka. Lohiperhonsidontaa ja lohenkalastusta ei voi kuitenkaan keskenään vertailla. Molemmilla on oma paikkansa kalastuksemme monihaaraisessa harrastamisessa-
--
Ks. lisää
Koeteltuja ja hyväksi havaittuja perhoja Tenolle ja muualle (Reseptivihko Erkki Honkavuori)
Wanhat Suomalaiset Lohiperhot (Syrjänen-Kanerva 1993)
Ottionki-Ottiperho (Pekka Rauno 1999)
Pohjois-Pohjanmaan Urheilukalastajien 25-vuotis juhlajulkaisu (2003)
Suomen Kalastavimmat Perhot (Juha Pusa 1988)
Perhokalastus - Perhot ja Perhonsidonta (Walter Aunesluoma 1973)
-
Petteri Päätalo, Haukipudas